Vapaata on sunnuntaina ja maanantaina.
Sunnuntai Salamancaan saapui neljä tyttöä ja opettaja Puolasta. Kävimme Jose Ramonin kanssa hakemassa heidät bussiasemalta. Maanantaina kiersimme kaupunkia etsien tyttöjen harjoittelupaikat. Yksi heistä tuli samaan leipomoon. Heidän englantinsa ei ole mitää parasta, joten kommunikointia on vähäistä. Loppupäivän pelasimme pelejä ja syötiin.
Tiistaina menin Paulinan kanssa yhtä matkaa leipomoon. Tulkkasin parhaani mukaan Paulinalle, mitä tapahtuu ja tehään. Espanjan taito on selvästi parempaa kuin viikko sitten ainakin ymmärtämisen osalta.
Töissä olen viihtynyt oikein hyvin. Joka päivä tehdään samoja tuotteita, paitsi torstaina lisäksi paahtoleipää. Kaikki leivät ja sämpylät viilletään, joten sitä on saanut tehdä paljon. Leivät on
pelkästään vaaleita ja aika makeita.
Ensin muodostetaan taikina vehnäjauhoista, vedestä, paranteesta ja suolasta. Hiiva lisätään vasta jälkeen ja jatketaan muutama minuutti vaivaamista. Taikina jauhotetaan ja heitetään (lattian kautta) seuraavaan laitteeseen.
Tästä laitteesta se nostetaan paloittelukoneeseen, siitä edelleen linjastoon tai kartioriivaajaan.
Panesit riivataan käsin, sitten litistetään muotoon, kohotetaan hetki ja rei’itetään sekä viilletään. Riivaaminen on hankalaa, koska taikina on kovaa ja aika iso pala (noin kilon).
Paistetaan arina uunissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti